Hasselpähkinöiden kasvattaminen Suomessa

Hasselpähkinäpensaat (varsinaiselta nimeltään euroopanpähkinäpensaat) ovat lehtipuuvartisia pensaita, jotka ovat kotoisin Euroopasta ja Aasiasta. Ne kuuluvat Corylus-sukuun, ja ne voivat kasvaa 1,8-10 metriä korkeiksi tyypistä riippuen. Näiden nopeakasvuisten pensaiden elinikä on yleensä 20-40 vuotta.

Hasselpähkinäpensaille ovat ominaisia keltaiset norkot, pyöreät tai soikeat lehdet ja kovan kuoren sisältä löytyvät herkulliset pähkinät. Pähkinöitä käytetään laajalti elintarvikkeina, ja puuta käytetään huonekalujen ja korien valmistukseen. Hasselpähkinäpensaat viihtyvät lauhkeissa oloissa ja hyvin vettä läpäisevässä maaperässä, ja niitä viljellään yleisesti Turkissa, Italiassa ja Yhdysvalloissa.

Hyödyt ja käyttö

Hasselpähkinät ovat hyvä proteiinin, terveellisten rasvojen sekä useiden vitamiinien ja kivennäisaineiden, kuten E-vitamiinin, magnesiumin ja kaliumin, lähde. Ne ovat myös suosittu ainesosa monissa makeissa ja suolaisissa ruokalajeissa, kuten suklaalevitteissä, kakuissa sekä paahdetuissa ja suolatuissa välipaloissa. Niistä valmistetaan myös öljyä, jota käytetään ruoanlaitossa ja kosmetiikassa.

Hasselpähkinäpensaat Suomessa

Ilmeinen kysymys on: kasvavatko hasselpähkinäpensaat Suomessa. Vastaukseni on: riippuu paikasta. Olen nähnyt isoja pensaita Etelä-Suomessa, mutta Tampereen yläpuolella en ole nähnyt yhtään. Se ei tarkoita, etteikö niitä olisi. Wikipediassa sanotaan, että pohjoisimmat löytyvät Korpilahdelta. 

Varsinainen menestyminen riippuu Suomen ilmastovyöhykkeestä. Täällä Beyond Buckthornsilla olemme vyöhykkeellä 2, kun taas esimerkiksi Helsinki on vyöhykkeellä 1. Useimmat lajikkeet sietävät -20°C, jota meillä on vyöhykkeellä 2, mutta eivät luultavasti selviä yli -35°C:stä. Mutta minulla ei ole siitä tietoa. Koska osa taimitarhoista myy hasselpähkinälajikkeita ja maalaisjärki sanoo, että hasselpähkinät kasvavat Suomessa, ei pitäisi olla epäilystäkään siitä, etteikö ainakin kannattaisi kokeilla kasvatusta.

Oikean paikan löytäminen hasselpähkinäpuille

Rinne vai eikö rinne?

Havainnointikierroksillani törmäsin useisiin paikkoihin, joihin hasselpähkinöitä voisi mielestäni meillä laittaa. Vierailulla Karjalohjalla Joel Rosenberg kertoi minulle, että pähkinät suosivat rinnettä. Saksassa, jossa pähkinäpuita ja -pensaita on paljon, en voinut vahvistaa hänen havaintojaan. Itse asiassa monet hyvin satoisat puut ovat tasaisella maalla ja jopa suurten kaupunkien keskellä. Siellä on usein yksittäisiä puita, joilla ei ole kumppaneita, ja nämä puut tuottavat hyvin hedelmää. Toin mukanani satoja pähkinöitä eri lajikkeista.

Kyse ei ehkä olekaan rinteestä vaan hyvin vettä läpäisevästä maaperästä. Useimmiten rinne on automaattisesti läpäisevä, koska vesi virtaa alas ihan itsekseen. Hasselpähkinät kasvavat parhaiten hyvin vettä läpäisevässä maassa. Ne suosivat maaperää, joka on hedelmällistä ja kosteaa, mutta ei märkää - vähän niin kuin tyrnit. Hasselpähkinät eivät siedä kuitenkaan kuivuuttakaan kovin hyvin, ja ne ovat alttiita juurimädälle, jos maa on liian märkää.

Rakastavat aurinkoa

Meillä Beyond Buckthornsilla on paljon reunoja metsämme sen muodon vuoksi (katso kartta). Jotkin reunat ovat etelään päin ja saavat siten paljon aurinkotunteja. Hasselpähkinät tarvitsevat kohtalaisen paljon auringonvaloa. Ne voivat kasvaa myös puolivarjossa, mutta ne tuottavat siellä vähemmän pähkinöitä.

Sopivat permakulttuurivyöhykkeet

Hasselpähkinät eivät tarvitse paljon huomiota. Suomessa on kokonaisia metsiköitä, joissa kasvaa alkuperäisiä hasselpähkinöitä. Ne vain kasvavat siellä itsekseen.

Hasselpähkinät hyötyvät kuitenkin säännöllisestä leikkaamisesta muodon säilyttämiseksi sekä kuolleen tai sairaan puun poistamiseksi. Ne ovat myös alttiita useille tuholaisille ja taudeille, esimerkiksi pähkinäpistiäiselle. Siksi on tärkeää seurata puita säännöllisesti ja ryhtyä asianmukaisiin toimiin, jos ongelmia ilmenee.

Hasselpähkinäpensaat kuuluvat mielestäni enemmän tai vähemmän vyöhykkeelle 2-4. Minun ei tarvitse viettää siellä paljon aikaa. Todennäköisesti vain ensimmäisenä vuonna ramppaan siellä hermostuneena tarkistamassa arvokkaita hasselpähkinöitäni.

Voisin sijoittaa muutaman kivan pähkinäpuun jonnekin pääpuutarhan ympärille vyöhykkeelle 2, kun taas suurin osa voisi mennä metsän reunalle, lähinnä vyöhykkeille 3 ja 4.

Hasselpähkinäpuiden lajikkeiden valinta

Suomessa on saatavilla useita lajikkeita. Suomessa on jopa joitakin lajikekokeita. En ole vielä ehtinyt tutustua niihin tarkemmin.

Mitä yleensä teen on:

• Käydessäni Saksassa, etsin hyvin satoisan hasselpähkinäpuun ja kerään sitten sen pähkinöitä - paljon - ja istutan ne sitten joko suoraan maahan tai ensin ämpäriin.
• Ostan myös nuoria 1-3-vuotiaita taimia eri taimitarhoilta.
• Aika ajoin vaihdan taimia myös muiden permakulttuuristen kotitilojen kanssa.

Monipuolisuus on avainasemassa - ja myös reunat. Varttamiseen en ole vielä syventynyt.

Hasselpähkinöitä Beyond Buckthornsilla

Beyond Buckthornsin hasselpähkinätilanne näyttää tällä hetkellä tältä:

Ja tietysti olemme kylväneet (ja antaneet oravien kylvää) paljon pähkinöitä puista, joista emme tienneet, mitä lajikkeita ne olivat. Luulen, että seuraavien 10 vuoden aikana meille nousee yli sata pensasta - joka paikkaan ja kaikille vyöhykkeille!